Mikä on M/S Fanny

Tristan Serena vm. 1976
Valmistettu Varkaudessa T. Korhosen veneveistämöllä.
Pituus 8m., leveys 2,7m.
Kolmikajuuttainen uppoumarunkoinen keskimoottori matkavene.
Moottori merivesijäähdytteinen Yanmar 22,5hv diesel vm. 1984.

Alla yleistietoa Tristanista, lainattu Tristan Boats FB sivuilta:

Uppoumarunkoisten mallien historia ulottuu vuoteen 1969, jolloin Veneveistämö T. Korhonen esitteli yhdeksän metrisen Tristan ja sen kahdeksan metriä pitkän sisaraluksen Serenan. Veistämön vuosien varrella tekemän tuotekehittelyn tuloksena Serenasta kehittyi Tristan 270 ja Tristasta ensin Trista 30 ja sen jälkeen rinnakkaismallit Tristan 300 ja 301. Aluksi veneet valmistettiin kauttaaltaan puusta. Vuodesta 1975 siirryttiin valmistuksessa käyttämään runkomateriaalina lujitemuovia lähinnä sen helppohoitoisuuden vuoksi. Vuodesta 1982 lähtien myös katot ja kannet valmistettiin lasikuidusta. Veneiden sisustuksessa ja ylärakenteissa kuitenkin haluttiin säilyttää puu ja perinteinen käsityö.


T. Korhosen veneveistämölle meni konkurssiin joskus -90 luvun laman aikoihin ja sittemmin toimintaa jatkoi Tristan Boats Oy joka valmisti ja toimitti viimeiset veneet kesälle 2009. Yritys osallistui vielä 2010 Uivaan Venenäyttelyyn Helsingissä ja Kallavesj -näyttelyyn Kuopiossa. Tristan Boats Oy toiminta loppui venekaupan hiipumiseen, sekä yrityksen pääomistajan vakavaan sairastumiseen. Tristan Boats on edelleenkin olemassa, mutta Nautione Oy hankki Tristanin tuotemerkin ja valmistusoikeuden kesällä 2011 ja jatkaa veneiden valmistusta Varkaudessa.

Tämä yrityshistoria on aiheuttanut sen, että ainakin näin alkuvaiheessa kaiken tiedon saaminen Tristanista saatikka Serenasta on ollut työn ja tuskan takana. Tietoahan tässä tarvitaan koska tarkoitukseni on palauttaa Fanny siihen kuntoon kun se Varkaudesta v:na -76 lähti, tietenkin pienin modernisoinnein.

Miten tähän on päädytty ja mitä sitten

Aloittelinkin tämän blogin kirjoituksen niin vauhdilla, että unohtui laittaa ihan perustiedot blogista ja miksi tätä teen.

Pescadore Suvaksella

Koko höyryäminen alkoi viime Heinäkuiseltä Savonlinna-Kuopio venereissulta, jonne ystäväni Timppa sai minut väkisin houkuteltua (yksi maininta sivulauseessa ja minä olin jo reppua pakkaamassa). Neljän päivän mahtava reissu Heinäveden reitillä hienolla vanhalla nuottaveneellä (Paska Dooris=Pescadore) ja minä olin myyty. Seuraavat pari kuukautta menikin sitten nettivene.com:ssa, Uivassa Venenäyttelyssä, jne.

Fanny sattui kohdalleni kun avasin sanaisen arkkuni eräälle yhteistyökumppanilleni, hänellä sattui seisomaan mökin pihassa yksi ylimääräinen Tristan. Se oli menoa, no vaati se pientä neuvottelua kotona, mutta Syyskuussa Fanny lipui tyylikkäästi Puotilan rantaan JJ Oksasen lavetin päällä ja siitä se nostettiin suoraan trailerin päälle odottamaan ensi kesää.

Matka Haminasta kohti Helsinkiä voi alkaa.

Optimistisen ajatusmaailman omaavana kuvittelen, että ensi kesänä Fanny lipuu ainakin veneseuramme laituriin vesitse ja jos luoja suo niin ainakin Helsingin lähialueiden saaristo ja miksei Virokin saisi ihastella upeaa ilmestystä. Seuraavan (-13) kesän tavoite on päästä Saimaalle.

No aika näyttää miten se Fanny lipuu vai muuttuuko heti alkujaan sukellusveneeksi? Venehän on rungoltaa (lasikuitu) terve ja puuosatkin pääosin uutta pinnoitusta vaille valmiit, mutta moottori onkin se kysymysmerkki. Aiemman omistajan mukaan pitäisi olla kunnossa, öljyt ja nesteet on ok ja käsin pyörittämällä kuullostaa terveeltä, mutta ensi kevään perushuolto kertoo mikä on tositarina...
Ai niin, nykyisin vaimoni on alkanut kutsua venettä minun kakkosvaimoksi, se kertoo varmaan kunnostusintensiteetistä jotain.

Veneen restauroijan lauantaipäivä

No täytyy tässä ensiksi kiittää perhettä pitkämielisyydestä ja yläkerran ukkoa ensimmäisestä valkoisesta talvipäivästä.

Aamuhan pyörähti mukavasti käyntiin koiran kusetuksen merkeissä ja lumihangessa kahlatessa. Siitä innostuneena raahasin taas kuumailmapuhaltimen ja epäkeskohiomakoneen pihalle ja siitä sitten pikku puhdehommiin. Ohjelmassa etukajuutan hyllyjen maalin poisto ja parista listasta lakat pois. Olipahan taas   maalit ja mönjät tiukasti kiinni, siinä touhutessa vierähti taas koko päivä. No huomenna onkin taas yksi autolastillinen listoja, hyllyjä ja penkkejä menossa Deco Väriin saamaan upean petsi ja Tonkkari kerroksen niskaansa.

Uusi Vuosi tutut kujeet.

Fanny entisessä kodissaan koivun juurella

Sain itseäni niskasta kiinni ja aloitettua tämän bloggailun Ms Fannyn uudesta elämästä meidän perheessä. Fannyhän siirtyi Haminasta meidän huostaamme alkusyksystä -11. Vene oli majaillut viimeiset neljä vuotta komean koivun juurella trailerin päällä Haminassa.

Tässä oli joskus keulan kölipuu.

Helsinkiin siirron jälkeen alkoi tarkempi tutustuminen = purkaminen. Ensin sai lähteä ohjaushytin katto joka oli imaissut kangaspeitteen väliin vettä siten, että kapteenin penkin kohdalla kattovaneri oli muuttunut mullaksi. Sitten sai lähteä keulan kölipuu tai se mitä siitä oli jäljellä. Aiempi omistaja oli myrskyssä karauttanut vähän kiville, siitä köli oli saanut kipeätä ja oli alkanut hyvää vauhtia mätänemään.

Perän kölipuu ja pohjamaali vaativat pientä entrausta.

Perän kölipuun alapäässä oli havaittavissa samankaltaista ongelmaa kuin keulassa, joten puolen metrin pätkä pois.
Syksyn aikana sisätiloista on purettu lähes kaikki, tekniikkaan en ole koskenut vielä ollenkaan. Joku voi pitää tätä vähän pers edellä puuhun menona, mutta jokainen tavallaan...

Viime vuoden aikana rakensimme veneeseen uuden ohjaushytin katon 12mm. koivuvanerista. Harkitsin aluksi perinteisen mukaista purjekangas-maalipinnoitusta, mutta luovuin ajatuksesta, koska Deco-Värin kaverit käännyttivät minut Top Coat faniksi. Ohjaushytin pinnoituksen yhteydessä sai lähteä takakajuutan kangaspinnoite ja laitoimme Toppari pinnoitteen siihenkin. No tottakai kun Topparit oli sivelty katoille yölämpötila laski lähelle +0C eikä pinnoite meinannut kuivua millään. Noin kolmen kuukauden kuivattelun jälkeen pinnoite alkaa olla jo kosketuskuiva.

Kattolista ennen ja jälkeen

Kuten kuvastakin jo näkyy hyttien puupinnat kaipaa hieman ehostusta. Sitähän tämä syksy ja alkutalvi on ollutkin, hiomapaperit ja kuumailmapuhaltimet on tullut aika tutuiksi. Alla samainen lista hiottuna petsattuna ja 12:sta kerroksen Le Tonkinois lakkauksen jälkeen.
Tarkoituksenani onkin käsitellä kaikki puuosat samalla tavalla tämän talven aikana.

Etukajuutan ovi odottelee pinnoitusta.

ja tässä ovi petsattuna ja lakattuna.

Tässä tämän päivän satoa etukajuutan ovi kolmen tunnin kuumailmapuhallin-lasta -käsittelyn jälkeen. Pienet hionnat vielä ja sitten petsi ja Tonkkari pintaan.

Seuraavat hankinnat veneeseen onkin Seppälän Venetarvikkeesta irokoa kölipuihin, Teak-raitavaneria uusiin lattioihin ja pätkä teakia uuden valomaston tekoon. Vielä pitäisi löytää joku näppärä puuseppä, joka veistelisi teak-pöllistä alkuperäisen kaltaisen valomaston.